Lapin luonto
Aika tuntuu kiitävän valtavaa vauhtia näin kesällä. Välillä työt ovat pitäneet kiireisenä ja samaan saumaan, kun sattuu muutama muu meno niin ei vähäisiä yöunia tahdo nipistää blogin takia minimiin. Nyt kuitenkin ajattelin pysähtyä hetkeksi ennen saunaan menoa. Vaikka kesä on mennyt hurjan nopeaan, on silti ehtinyt näkemään kaunista Suomea monelta suunnalta. Viikonlopun lakkareissu suuntautui ihan rajavyöhykkeen tuntumaan josta saimmekin kivan saaliin ja samalla myös hyvää kuntoilua. Pian 76 vuotta täyttävä appiukko vastasi päivän fysiikkatreenistä liikkuttamalla porukkaa reilun viiden tunnin ajan lakkojen perässä. Hyvin maistui uni ja talven lakat on pakkasessa.
Itärajan lisäksi kesällä olen vieraillut myös Etelä-Suomessa jonne suuntasin messujen pressipäivän jälkeen. Heinäkuun alussa ehdimme käydä myös pohjoisen suunnalla ja kolmella eri rajajoella. Kahdeksan päivää kestänyt matkamme ensimmäiset päivät vietimme Pellossa. Ritavaaran laskettelurinteille rakennetuissa mökeissä, joissa voi vielä haistaa maalin tuoksun ja pinnatkin hohtivat uutuuttaan. Oikein viihtyisä ja selkeä sisustus teki olomme kotoisaksi. Hyvin paljoa emme ehtineet majoituksessa lepäilemään, sillä Torniojoen lohien kutsu teki poikamme jalat levottomiksi. Koko perhe pääsi kokemaan lohensoutua Ruotsin rajan tuntumassa ja ihastelemaan pohjoisen yötöntä yötä. Kirkkaat yöt hämäsivät ja lapsia hiukan ihmetetty kahden aikaan yöllä nautitut “iltateet”.
Muiden kalastellessa vietin aikaani perheen äidin seurassa. Yhdessä mietimme remontin viimeisiä yksityiskohtia ja etsimme hänen “aarreaitasta” sisustukseen sopivia huonekaluja ja sisustusesineitä. Siis viimeisiä pieniä hommia remonttiin nähden, joka alkoi viime syksynä. Tuolloin myös minä liityin mukaan projektiin. Perheen äiti on seurannut blogiani ja toivoi, että suunnittelisin heidän uuden kuistin. Kuistii palvelee asiakkaiden vastaanottotilana ja tilaan oli tarkoitus yhdistää muitakin toimintoja. Kuistin suunnittelun jälkeen projekti laajeni alakerran kautta yläkertaan ja sieltä kellarikerrokseen ja nyt myös lasitettu terassi alkaa valmistua. Oli niin mukava nähdä kuinka suunnittelutyö oli siirtynyt paperilta toteen. Välillä työ on ollut molemmin puolin hiukan haastavaa hurjan välimatkan vuoksi. Onneksi nykyajan tekniikan ja aktiivisten asiakkaiden avulla yrityksellä on nyt hienot tilat toimia ja samoissa tiloissa toimiva perheen koti huokuu rauhaa sekä kodikkuutta.
Uusitalojen seurassa olisi voinut viettää pidemmänkin ajan, mutta matkamme jatkui Kihlankiin Muoniojoelle. Muoniojoella saimme seuraksemme appiukon, joka oli järjestänyt meille mökin joenvarresta. Perinteinen mökki oli lapsille mieleinen. Heistä oli mukavaa tehdä ruokaa nuotiolla ja kaasuhellalla eikä sähköjen puuttuminen haitannut laisinkaan. Tyttöjen kanssa kalastelimme rannalta käsin, miesväen soutaessa muiden veneiden seassa. Näihin päiviin mahtui myös Ylläksen maisemiin ja palveluihin tutustuminen. Tähän aikaan vuodesta keskus oli niin hiljainen, että porotkin saivat rauhassa kulkea mökkien pihoilla. Ylläskin vaikutti viihtyisältä paikalta ja sitä voisi harkita talviurheilukohteeksi, ruokakin oli oikein maittavaa.
Muoniojoen vierailu jäi kahden yön mittaiseksi, sillä joki ei ollut antoisa ja kalastajia alkoi houkuttaa pienemmät vesistöt. Tässä kohtaa naisväki sai esittää toiveensa seuraavien päivien ohjelmasta ja minä sain toiveeni läpi. Halusin päästä näkemään lapsuuden kesien maisemia Nuorgamiin ja tällä kertaa sattuikin oikein hyvä tuuri sillä lomakylästä löytyi juuri meidän perheelle sopivat majoitustilat.
Nuorgamin lomakylässä meitä odotti oikein ystävällinen perhe, joka jatkaa Nuorgamin lomakylän toimintaa jo toisessa sukupolvessa. Me saimme käyttöömme juuri remontoidun rivitaloasunnon, jonka sisustus oli oikein miellyttävä. Kaunis sisustus ja sähköt tuntuivat väliin oikein luksukselta. Eikä voi moittia sähkösaunan löylyjä jotka hellivät sateisen ja tuulisen kalastuspäivän jälkeen. Näiden päivien aikana ehdimme tutustua myös Nuorgamin pieneen kylään ja ehdimme ihastella myö kaunista Tenojokea.
Loppuajan lomasta vietimme viimeisten kuvien maisemissa Kaldoaivin erämaassa. Tukikohtanamme oli Adolfin kammi, jonka luokse pystytimme telttamme. Kammin läheisyydessä oleva jättimäinen vesiputous oli erityisen kiehtova varsinkin lapsista, mutta hiukan harmitti että iso osa putouksesta oli vielä lumen peitossa. Muutenkin kesä oli erittäin myöhässä, sillä reissumme aikaan lakat kukkivat ja kalakaan ei oikein liikkunut kylminä päivinä. Onneksi sentään emme jääneet ilman saalista vaan saimme nauttia nuotiolla paistettua tammukkaa sekä harjusta. Oikein herkullista retkiruokaa, joka maistui entistäkin paremmin pitkien kalastuspäivien jälkeen. Erämaasta suuntasimme kotiin reppu täynnä hienoja muistoja, jokaisella jäi niin hyvät muistot, että tänne palaamme vielä uudelleen.
Reissun aikana oli mukava huomata, kuinka nykyään panostetaan enemmän lomakohteiden sisustukseen ja viihtyvyyteen. Sisustuksella tehdään paljon viihtyvyyteen, mutta loppupelissä ihmiset tekevät paikan. Reissustamme jäi hienojen sisustuksien lisäksi hyvin paljon hetkiä hienojen ihmisten seurassa.
0 Comments