Elokuu
Huh, mikä kuukausi takanapäin. Mieleen ei taida tulla yhtä tapahtumarikasta kuukautta. Työrintamalla kuukausi on sisältänyt unohtumattomia tilaisuuksia ja tekemistä. Työn lisäksi liikkeessä on pitänyt omat pienet projektit, joita on tarkoitus esitellä blogissa. Paineita ja pieniä projekteja aiheutti myös eiliset kotikuvaukset, olipa hieno päätös eloisalle kuukaudelle. Kuukaudelle, joka on ollut unohtumaton perheelle, jossa on nyt kolme reipasta koululaista. Tuntuu niin oudolta, että kuopuksesta on kasvanut “iso” poika. Poika on itse suhtautunut kouluun erittäin positiivisesti, mutta äitille tämä on teettänyt ehkä enemmän tuskaa. Monenlaisia tunteita kuten helpotusta ja huolta. Jälleen voi vaan kauhistella äidin roolia, ehkäpä haastavin asia elämässä.
Äitiyden mylleryksestä syntyi ajatus tauluun, jonka Outi toteutti viime syksyn Dubain reissulla ottamastani valokuvasta. Kuvassa kuopus kävelee pitkin aavikkoa määrätietoisin askelin. Vaikka askeleet ovat jo kohti isoa maailmaa, ovat lapset silti vielä läsnä ja askeleita saadaan kulkea myös yhdessä. Hiukan jo irti päästäen, mutta rinnalla kulkien.
Elokuusta jäi jäljelle paljon hyvää, mutta syyskuun toivoisi tuovan myös hiukan rauhaa tullessaan. Leppoisia viikonloppuja luonnossa ja kotosalla sisustuslehtien äärellä, niin ja tietty aikaa perheen kanssa.
0 Comments