Marjamailla
Luonnoksien seassa on roikkunut pitkään tämä postaus. Viime päivinä ja erityisesti tänään aihe tuntui jotenkin ajankohtaiselta. Mietin usein kuinka värikkääksi maailma tulee erilaisista ihmisistä. Ihmisistä, joilla jokaisella on omat haaveensa ja tapansa elää. Monelle meistä koti on todella tärkeä asia elämässä. Itse en koe kotia yksistään talona. Minusta koti on paikka, jossa on hyvä olla itselle tärkeiden ihmisten kanssa.
Toissa keväänä tajusin olevani kotona. Iltana, jolloin tulin Helsingistä opiskelemasta. Opiskelupäivien aikana olin kulkenut ihmismassassa seuraten ihmisten kiirettä. Tästä hälinästä paluu perheen luokse tuntui jotenkin helpottavalta. Illalla saavuin mökille, jossa muu perhe oli jo nukkumassa. Itsekseni kävin saunassa, jonka jälkeen istuin terassille ja katselin järvelle. Tajusin, että tämä on se paikka, missä minulla on hyvä olla ja elää. Ymmärsin, että tarvitsen ympärilleni luontoa ja rauhaa.
Tänään palasimme Madeiran reissultamme kotiin, jota ympäröi lumiset puut auringon kirkastamina. Tuuli venytti matkamme pituutta melkein vuorokaudella ja teki kotimatkasta lapsille raskaan. Siksi kotiin paluu tuntui entistäkin paremmalta. Aurinko ja lumi valaisee kodin, illalla voi sytyttää kynttilät, lämmittää saunan ja pääsee omaan sänkyyn nukkumaan.
Kuvat ovat ystäväni luota. Paikasta, jossa on tullut vietettyä ikimuistoisia rekiretkiä, vauhdikkaita ratsastusreissuja, mukavia heinätalkoita ja illanistujaisia laavulla. Elämää maalla, elämää marjamailla.
0 Comments